Näinä päivinä olen taas suuresti ihmetellyt, miksi ihmeessä sitä ei vaan voi AINA syödä terveellisesti ja miksi tämä kevyempi, säännöllinen ruokavalio ei ole itsestäänselvä valinta jatkuvasti. Miksi sitä valitsee helposti niin väärin, ja kärsii sitten valintojensa vaikutuksista: turvotuksesta, todella huonosta olosta, kivuista ja säryistä ja vatsantoiminnan ongelmista? Kilojen karttumisesta ja nivelten paukkumisista...

Vajaa viikko sitten keskiviikkoaamuna aloitin taas. En muista monesko(sadas) kerta tämä on, mutta nyt alkaa jo tuntua, että tämä on viimeinen aloitus. Josko sitä neljäkymmentävuotiaana olisi jo kokeillut tarpeeksi niitä epäterveellisiä ja ei-hyviä valintoja? Kummallista muihin aikaisempiin aloituksiin verrattuna on, että minulla ei ole ollut ollenkaan vaikeuksia valita näin. Ensimmäisten päivien päänsäryt hiilarihötön vieroitusoireista kuittautuivat lisäämällä vedenjuontia ja lisäämällä vähän enemmän suolaa ruokaan PT:n ohjeen mukaan. Kahvinjuonnin olen aikaisemmasta kolmen supersuuren mukin aamukittaamisesta vaihtanut yhteen pieneen mukilliseen, ja pärjään sillä mainiosti vaikka en koko päivänä joisikaan enemmän kahvia.

Luulin aiemmin, että tarvitsen itselleni jokaikiseen huokaukseeni välittömästi reagoivan, minua ruoskivan PT:n, mutta nyt näyttääkin siltä, että enemmän rauhaa antava, mutta silti rautaisen otteen omaava valmentaja onkin parempi. Ensimmäisten viestien sävy: "Oletan, että noudatat tiukasti ohjeita." on riittänyt pitämään minut iloisesti "ruodussa". Paras kannustin on oikeasti hyvä, käsittelemätön ja puhdas ruoka ilman keinotekoisia asioita, riittävä vedenjuonti ja tämä keventyvä olemus.

Ihan pakko oli omin luvin käydä viikonloppuna myös vaa'alla. Ihan väkisinkin ilahdutti, kun vaaka näytti aloituksesta jo puolessa viikossa -3 kiloa. Tokitoki ymmärrän, että ne ovat liikkeelle lähteneitä nesteitä, turvotusta ja pöhöä, vatsansisältöä ja muuta höttöä, mutta SILTI!!

Näen itseni kesän juhlissa kauniissa retromekossa säteilevänä ja sukulaisten sanomassa: oletpa sinä laihtunut :D Siinäpä tavoitetta. Ja koska en 40-vuotissynttäreitäni juuri ollenkaan viettänyt, päätin juuri nyt, että järjestän 41v-bileet, joissa olen ainakin lähellä tavoitepainoani ja jonne kutsun rakkaimmat ystäväni hyvien salaattien ja grillausten ääreen mökillemme saunomaan, laulamaan karaokea ( varokaa sukulaiset, silloin kajahtaa! ) ja juhlistamaan, miten ihanaa elämä onkaan!!

Minä ONNISTUIN!!

Vetäisin pienen aamupalan tänään aamulla, koska tiesin, että puolilta päivin ollaan tilanteessa, jossa pitää valita noutopöydästä sosiaalisessa tilanteessa kaikkea sopivaa. Pelotti kovasti, mitä vaihtoehtoja löytyykään, mutta löytyihän sieltä!! Lohta, leikkelekinkkua, ja ihanaa salaattia sisältäen erilaisia ja erivärisiä salaatteja ( EN ole spesialisti näissä ), vesimelonia ja oliskohan se ollut persikkaa. Sitä paljon ilman kastiketta, sitten uunijuureksia ja vähän lihaa. Nam.

Kahvikin meni sujuvasti ilman täytekakkua, kun kertoo välttävänsä vehnää, selviää monesta "miksi et syö"-tilanteesta.

Vedenjuonti toki päivän aikana vähän kärsi, mutta olen ottanut vahinkoa takaisin nyt päivemmällä.

Olo on ollut hyvä jo keskiviikosta alkaen, välillä meinaa vähän juilia päätä, joka johtuu varmasti höttöhiilarien vieroitusoireista. Hyvähyvä. Näillä jaksaa!! PT:lle kiitos napakoista ohjeista, joissa sopivasti vaihteluakin. 

Tänään oli aika kiire päivä! Silti onnistuin omasta mielestäni erittäin hyvin syömisissä. Keksin omasta mielestäni hyvän "kenttälounaan", kun otin 100g naudan täyslihaleikkelettä ja valmiin "värikäs salaatti"-pussin, ilman mitään kastikkeita tms. Lisäksi ostin käsilaukkuun tuleviakin tällaisia "nappauksia" varten kertakäyttöhaarukka-pakkauksen ( 0,55e ). Juomaksi vissyä. Nam.

Pian pitäisi vielä syödä iltapala, vaikka päivällinen vähän venähti ( broilerinfilee pannulla punasipulin kanssa paistettuna teelusikallisessa oliiviöljyä - lähinnä sen sipulin takia ).

Huomenna on edessä sosiaalisen syömisen tilanne. Pelottaa jo valmiiksi.

Mikäpä tässä. Sain syötyä 3 tunnin väleillä ja juotua vettäkin. Eikä ollut edes paha :D

Tästä se lähtee!!

Ensimmäisen päivän ilta on kohta lopussa ja kohta pääsee nukkumaan. Perhe syö ympärilläni mansikkajäätelöä ja minua kärvistyttää. Melkein tahtoisin ottaa myös, melkein tahtoisin lusikallisen, tai melkein voisin syödä lasten ruuan jämät, melkein ottaa jääkaapista sitä ja tätä ja tuota.

Mutta kun.

Mutta kun minä lupasin sille, jonka ohjelmaan sitouduin, että ilmoitan hänelle jokaisen suupalani, joten en syö ylimääräisiä. Samassa kello ilmoittaa minulle iltapala-ajasta ja vedän naamariini kirpeää rahkaa ja vielä kirpeämpiä marjoja :D

Kohta pääsee nukkumaan ja eka päivä on selvitty!