Alku taas. Uudestaan. Niin monettako kertaa, että laskuissa en ole pysynyt.

Viime kesänä laihdutin innoissani 12 kiloa, mutta sitten iski vauhtisokeus, netissä toimivan personal trainerin epärehellisyys ja alkoi harmittamaan. Harmitti kuuden takaisin tulleen kilon verran, kunnes en taas kestänyt katsoa peiliin, saanut vaatteita kunnolla kiinni tai suoriutunut päivistäni ilolla.

Huoh. Nyt se alkaa. Olen neljäkymmentä jo täyttänyt, kriisini kriiseillyt nainen. Minulla on lapsia ja paljon muutakin elämässäni, ja liikakiloja on erään netin painoindeksisivun mukaan jopa 28,8kg. Olen asettanut itselleni tavoitteen. 19.7. eräissä juhlissa tahdon loistaa keltaisessa kauniissa retromekossani 20 kiloa kevyempänä!!

Aloitin taas tänä aamuna. Vaaka läväytti silmieni eteen lukemat 96,9kg. Ilmoitin lukemat uudelle personal trainerilleni, jonka kuukausitaksat ovat epärehellistä halvemmat ja meriittiä ja todisteita treenauksen oikeudesta löytyy mm. blogin verran. Pyysin tytärtäni ottamaan shokkikuvat minusta. Kylläpä ne ovatkin kamalat. Ehkä kuitenkin niitä on hyvä katsella, ettei kiusaus kaikesta totutusta ota liikaa valtaa...