Näinä päivinä olen taas suuresti ihmetellyt, miksi ihmeessä sitä ei vaan voi AINA syödä terveellisesti ja miksi tämä kevyempi, säännöllinen ruokavalio ei ole itsestäänselvä valinta jatkuvasti. Miksi sitä valitsee helposti niin väärin, ja kärsii sitten valintojensa vaikutuksista: turvotuksesta, todella huonosta olosta, kivuista ja säryistä ja vatsantoiminnan ongelmista? Kilojen karttumisesta ja nivelten paukkumisista...

Vajaa viikko sitten keskiviikkoaamuna aloitin taas. En muista monesko(sadas) kerta tämä on, mutta nyt alkaa jo tuntua, että tämä on viimeinen aloitus. Josko sitä neljäkymmentävuotiaana olisi jo kokeillut tarpeeksi niitä epäterveellisiä ja ei-hyviä valintoja? Kummallista muihin aikaisempiin aloituksiin verrattuna on, että minulla ei ole ollut ollenkaan vaikeuksia valita näin. Ensimmäisten päivien päänsäryt hiilarihötön vieroitusoireista kuittautuivat lisäämällä vedenjuontia ja lisäämällä vähän enemmän suolaa ruokaan PT:n ohjeen mukaan. Kahvinjuonnin olen aikaisemmasta kolmen supersuuren mukin aamukittaamisesta vaihtanut yhteen pieneen mukilliseen, ja pärjään sillä mainiosti vaikka en koko päivänä joisikaan enemmän kahvia.

Luulin aiemmin, että tarvitsen itselleni jokaikiseen huokaukseeni välittömästi reagoivan, minua ruoskivan PT:n, mutta nyt näyttääkin siltä, että enemmän rauhaa antava, mutta silti rautaisen otteen omaava valmentaja onkin parempi. Ensimmäisten viestien sävy: "Oletan, että noudatat tiukasti ohjeita." on riittänyt pitämään minut iloisesti "ruodussa". Paras kannustin on oikeasti hyvä, käsittelemätön ja puhdas ruoka ilman keinotekoisia asioita, riittävä vedenjuonti ja tämä keventyvä olemus.

Ihan pakko oli omin luvin käydä viikonloppuna myös vaa'alla. Ihan väkisinkin ilahdutti, kun vaaka näytti aloituksesta jo puolessa viikossa -3 kiloa. Tokitoki ymmärrän, että ne ovat liikkeelle lähteneitä nesteitä, turvotusta ja pöhöä, vatsansisältöä ja muuta höttöä, mutta SILTI!!

Näen itseni kesän juhlissa kauniissa retromekossa säteilevänä ja sukulaisten sanomassa: oletpa sinä laihtunut :D Siinäpä tavoitetta. Ja koska en 40-vuotissynttäreitäni juuri ollenkaan viettänyt, päätin juuri nyt, että järjestän 41v-bileet, joissa olen ainakin lähellä tavoitepainoani ja jonne kutsun rakkaimmat ystäväni hyvien salaattien ja grillausten ääreen mökillemme saunomaan, laulamaan karaokea ( varokaa sukulaiset, silloin kajahtaa! ) ja juhlistamaan, miten ihanaa elämä onkaan!!